Suurin osa Ruotsin lääneistä ja maakunnista tunnetaan Suomessa niiden ruotsinkielisillä nimillä, mutta myös vakiintuneita suomalaistettuja nimiä eli eksonyymejä on käytössä, esimerkiksi Gotlanti ja Taalainmaa.
Useimmissa tapauksissa maakunnan ruotsinkielistä nimeä käytetään suomessa sellaisenaan, esimerkiksi Hälsingland, Närke.
Läänien nimissä alkuosa on suomen mukaan genetiivimuodossa, ja loppuosa län käännetään lääniksi: Skånen lääni.
Useimmista Ruotsin lääneistä ja maakunnista käytetään suomen kielessä niiden ruotsinkielisiä nimiä. Suomen kieleen mukautettuja nimiä eli eksonyymejä käytetään kahdeksasta Ruotsin maakunnasta (Öölanti, Gotlanti, Uplanti, Itä-Götanmaa, Länsi-Götanmaa, Värmlanti, Taalainmaa ja (Ruotsin) Lappi) ja kuudesta läänistä (Gotlannin, Itä-Götanmaan, Länsi-Götanmaan, Tukholman, Värmlannin ja Taalainmaan läänit).
Ruotsi jaetaan 21 lääniin ja 25 maakuntaan. Läänien ja maakuntien tehtävät ovat erilaiset, ja myös niiden maantieteellisissä rajoissa on paljon eroja. Puhuttaessa julkisesta hallinnosta käytetään läänien nimiä, mutta useimpiin jokapäiväisiin yhteyksiin sopivat paremmin maakuntien nimet.
Ruotsi jaetaan lisäksi kolmeen suuralueeseen: Etelä-Ruotsi on Götanmaa [jöötanmaa], (ruotsiksi Götaland), Keski-Ruotsi on Sveanmaa [sveeanmaa] (Svealand) ja Pohjois-Ruotsi on Norlanti (Norrland). Näistä suomen kielessä suositetaan käytettäväksi mukautettuja nimiä eli eksonyymejä.
Muutamilla Ruotsin kaupungeilla, kuten Pohjois-Ruotsin Uumajalla ja Luulajalla, on suomalainen eksonyymi. Ainoa läänien nimiin sisältyvä kaupungin eksonyymi on Tukholma.
Näiden lisäksi Pohjois-Ruotsissa on useita pienempiä paikkakuntia, joista voi käyttää suomen kielen mukaista nimeä. Tällaisia ovat mm. Jällivaara ja Kiiruna. Sen sijaan Uppsalan kaupungin (ja Uppsalan läänin) nimi suositetaan nykyisin kirjoitettavaksi ensisijaisesti kahdella p:llä kuten ruotsissakin.
Blekingen lääni (Blekinge län)
Gotlannin lääni (Gotlands län)
Gävleborgin lääni (Gävleborgs län)
Hallandin lääni (Hallands län)
Itä-Götanmaan lääni (Östergötlands län)
Jämtlandin lääni (Jämtlands län)
Jönköpingin lääni (Jönköpings län)
Kalmarin lääni (Kalmar län)
Kronobergin lääni (Kronobergs län)
Länsi-Götanmaan lääni (Västra Götalands län)
Norrbottenin lääni (Norrbottens län)
Skånen lääni (Skåne län)
Södermanlandin lääni (Södermanlands län; nimestä Södermanland on käytössä myös muoto Sörmland)
Taalainmaan lääni (Dalarnas län)
Tukholman lääni (Stockholms län)
Uppsalan lääni (Uppsala län)
Värmlannin lääni (Värmlands län)
Västerbottenin lääni (Västerbottens län)
Västernorrlandin lääni (Västernorrlands län)
Västmanlandin lääni (Västmanlands län)
Örebron lääni (Örebro län)
Blekinge
Bohuslän
Dalsland
Gotlanti (Gotland)
Gästrikland
Halland
Hälsingland
Härjedalen
Itä-Götanmaa (Östergötland)
Jämtland
(Ruotsin) Lappi (Lappland)
Länsi-Götanmaa (Västergötland)
Medelpad
Norrbotten
Närke
Skåne
Småland
Södermanland
Taalainmaa (Dalarna)
Uplanti (Uppland)
Värmlanti (Värmland)
Västerbotten
Västmanland
Ångermanland
Öölanti (Öland)
Suomen kielen lautakunta on vuonna 1997 suosittanut suomenkielistä sovinnaisasua Värmlanti. Sen rinnalla voi käyttää sitaattiasuista nimeä Värmland (taivutus Värmland : Värmlandin). Aikaisemmin suositettua muotoa Vermlanti voi käyttää edelleen historiallisissa yhteyksissä varsinkin niillä tieteenaloilla, joilla se on vakiintunut (kuten murteentutkimuksessa Vermlannin savolaismurteet).
YK:n paikannimikonferenssit ovat suosittaneet kansallisten eksonyymien määrän harkittua karsimista eli palaamista alkuperäisten nimien käyttöön. Tämä on helpointa sellaisissa nimiasuissa, jotka eroavat toisistaan vain vähän. Suomen kielessä sellaisia muutoksia ovat esim. Upsala > Uppsala; Vermlanti > Värmlanti ~ Värmland ja Skoone > Skåne.
Asukkaannimitykset johdetaan käytössä olevasta paikannimestä oli se sitten lähtökielen mukainen tai suomen kieleen mukautettu. Kun lähtökielen mukainen nimi päättyy konsonanttiin, käytetään asukkaannimityksen muodostamisessa sidevokaalia i:
Småland – smålandilainen