Suurin osa Ruotsin lääneistä ja maakunnista tunnetaan Suomessa niiden ruotsinkielisillä nimillä, mutta käytössä on myös muutamia vakiintuneita suomalaistettuja nimiä eli eksonyymejä, esimerkiksi Gotlanti ja Taalainmaa.
Useimmissa tapauksissa maakunnan ruotsinkielistä nimeä käytetään suomessa sellaisenaan: Hälsingland, Närke.
Läänien nimissä alueen nimi on suomen kielen mukaisesti genetiivimuodossa, ja loppuosa län käännetään lääniksi: Skånen lääni.
Useimmista Ruotsin lääneistä ja maakunnista käytetään suomessa niiden ruotsinkielisiä nimiä. Suomen kieleen mukautettuja nimiä eli eksonyymejä käytetään kahdeksasta Ruotsin maakunnasta (Öölanti, Gotlanti, Uplanti, Itä-Götanmaa, Länsi-Götanmaa, Värmlanti, Taalainmaa ja (Ruotsin) Lappi) ja kuudesta läänistä (Gotlannin, Itä-Götanmaan, Länsi-Götanmaan, Tukholman, Värmlannin ja Taalainmaan läänit).
Ruotsi jaetaan 21 lääniin ja 25 maakuntaan. Läänien ja maakuntien tehtävät ovat erilaiset, ja myös niiden maantieteellisissä rajoissa on paljon eroja. Puhuttaessa julkisesta hallinnosta käytetään läänien nimiä, mutta useimpiin jokapäiväisiin yhteyksiin sopivat paremmin maakuntien nimet.
Ruotsi jaetaan lisäksi kolmeen suuralueeseen: Etelä-Ruotsi on Götanmaa [jöötanmaa], (ruotsiksi Götaland), Keski-Ruotsi on Sveanmaa [sveeanmaa] (Svealand) ja Pohjois-Ruotsi on Norlanti (Norrland). Näistä suomen kielessä suositetaan käytettäväksi suomeen mukautettuja nimiä.
Muutamalla Ruotsin kaupungillakin on suomeen mukautettu nimi, tällaisia ovat mm. Pohjois-Ruotsin Uumaja ja Luulaja. Ainoa läänien nimiin sisältyvä kaupungin eksonyymi on Tukholma.
Näiden lisäksi Pohjois-Ruotsissa on useita pienempiä paikkakuntia, joista voi käyttää suomen kielen mukaista nimeä. Tällaisia ovat mm. Jällivaara ja Kiiruna. Sen sijaan Uppsalan kaupungin (ja Uppsalan läänin) nimi suositetaan nykyisin kirjoitettavaksi ensisijaisesti kahdella p:llä kuten ruotsissakin.
Blekingen lääni (Blekinge län)
Gotlannin lääni (Gotlands län)
Gävleborgin lääni (Gävleborgs län)
Hallandin lääni (Hallands län)
Itä-Götanmaan lääni (Östergötlands län)
Jämtlandin lääni (Jämtlands län)
Jönköpingin lääni (Jönköpings län)
Kalmarin lääni (Kalmar län)
Kronobergin lääni (Kronobergs län)
Länsi-Götanmaan lääni (Västra Götalands län)
Norrbottenin lääni (Norrbottens län)
Skånen lääni (Skåne län)
Södermanlandin lääni (Södermanlands län; nimestä Södermanland on käytössä myös muoto Sörmland)
Taalainmaan lääni (Dalarnas län)
Tukholman lääni (Stockholms län)
Uppsalan lääni (Uppsala län)
Värmlannin lääni (Värmlands län)
Västerbottenin lääni (Västerbottens län)
Västernorrlandin lääni (Västernorrlands län)
Västmanlandin lääni (Västmanlands län)
Örebron lääni (Örebro län)
Blekinge
Bohuslän
Dalsland
Gotlanti (Gotland)
Gästrikland
Halland
Hälsingland
Härjedalen
Itä-Götanmaa (Östergötland)
Jämtland
(Ruotsin) Lappi (Lappland)
Länsi-Götanmaa (Västergötland)
Medelpad
Norrbotten
Närke
Skåne
Småland
Södermanland
Taalainmaa (Dalarna)
Uplanti (Uppland)
Värmlanti (Värmland)
Västerbotten
Västmanland
Ångermanland
Öölanti (Öland)
Suomen kielen lautakunta suositti vuonna 1997 suomenkielistä sovinnaisasua Värmlanti. Vaihtoehtoisesti voi käyttää alkukielistä nimeä Värmland (taivutus Värmland : Värmlandin). Aikaisemmin suositettua muotoa Vermlanti käytetään edelleen historiallisissa yhteyksissä varsinkin niillä tieteenaloilla, joilla se on vakiintunut (kuten murteentutkimuksessa Vermlannin savolaismurteet).
YK:n paikannimikonferenssit ovat suosittaneet kansallisten eksonyymien eli mukautettujen nimien määrän harkittua karsimista eli palaamista alkuperäisten nimien käyttöön. Tämä on helpointa sellaisissa nimiasuissa, jotka eroavat toisistaan vain vähän. Suomen kielessä sellaisia muutoksia ovatkin esimerkiksi seuraavat:
Upsala > Uppsala
Vermlanti > Värmlanti ~ Värmland
Skoone > Skåne
Asukkaannimitykset johdetaan käytössä olevasta paikannimestä olipa se lähtökielen mukainen tai suomen kieleen mukautettu. Kun lähtökielen mukainen nimi päättyy konsonanttiin, käytetään asukkaannimityksen muodostamisessa sidevokaalia i:
Småland – smålandilainen