Suomi jaetaan yhdeksääntoista maakuntaan (ruotsiksi landskap). Valtioneuvoston päätöksen mukaan maakuntien nimet suomeksi ja ruotsiksi ovat seuraavat (Valtioneuvoston päätös maakunnista 5.2.2015/100):
Ahvenanmaa – Åland
Etelä-Karjala – Södra Karelen
Etelä-Pohjanmaa – Södra Österbotten
Etelä-Savo – Södra Savolax
Kainuu – Kajanaland
Kanta-Häme – Egentliga Tavastland
Keski-Pohjanmaa – Mellersta Österbotten
Keski-Suomi – Mellersta Finland
Kymenlaakso – Kymmenedalen
Lappi – Lappland
Pirkanmaa – Birkaland
Pohjanmaa – Österbotten
Pohjois-Karjala – Norra Karelen
Pohjois-Pohjanmaa – Norra Österbotten
Pohjois-Savo – Norra Savolax
Päijät-Häme – Päijänne-Tavastland
Satakunta – Satakunta
Uusimaa – Nyland
Varsinais-Suomi – Egentliga Finland
Valtioneuvoston kanslia on antanut suosituksensa maakuntien englannin- ja venäjänkielisistä nimistä. Suositus löytyy kohdasta Lisätietoa muualla.
Maakuntien asukkaista käytetään seuraavia nimityksiä:
ahvenanmaalainen
eteläkarjalainen
eteläpohjalainen
eteläsavolainen
kainuulainen
kantahämäläinen
keskipohjalainen
keskisuomalainen
kymenlaaksolainen
lappilainen
pirkanmaalainen
pohjalainen
pohjoiskarjalainen
pohjoispohjalainen
pohjoissavolainen
päijäthämäläinen
satakuntalainen
uusimaalainen (~ uusmaalainen)
varsinaissuomalainen
Nimi
Väli-Suomi ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi eri viranomaiset ovat käyttäneet nimeä eri alueista. Lainsäädännössäkin käytetään nimeä
Väli-Suomi.
Suuren yleisön tietouteen nimi tuli ehkä lääninuudistuksen yhteydessä 1990-luvulla, kun Ilmatieteen laitos otti käyttöön Väli-Suomen sääennustuksissaan, koska nimi Keski-Suomi oli jo käytössä maakunnan nimenä. Nimestä on sittemmin luovuttu.
Tilastokeskus käytti Väli-Suomea suuralueen nimenä vuoteen 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön Kansallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmassa (Kaste 2008–2015) Väli-Suomi tarkoitti Kanta-Hämettä, Päijät-Hämettä, Pirkanmaata, Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata.