Suurella osalla -ea/-eä-loppuisista sanoista, kuten makea ja tärkeä, on yleiskielessä kaksi vaihtoehtoista muotoa yksikön partitiivissa (joka vastaa kysymyksiin mitä?, millaista?):
makea: makeaa ~ makeata
tärkeä: tärkeää ~ tärkeätä
Tyyppi makeaa ja tärkeää on asiateksteissä paljon tavallisempi kuin -ta-/-tä-loppuinen vaihtoehto.
Muilla kahteen eri vokaaliin loppuvilla sanoilla on yleiskielessä vain yksi muoto:
radio: radiota
museo: museota
• Adjektiiveilla, joiden lopussa on -ea/-eä, on kaksi mahdollista yksikön partitiivimuotoa: -a/-ä-päätteinen tärkeää ja -ta/-tä-päätteinen tärkeätä. Näistä -a/-ä-päätteen sisältävä tärkeää on yleiskielisissä teksteissä selvästi tavallisempi kuin -ta/-tä-päätteinen tärkeätä. Vastaavaa vaihtelua on myös sanalla ainoa.
vaikea: vaikeaa ~ vaikeata
makea: makeaa ~ makeata
oikea: oikeaa ~ oikeata
tärkeä: tärkeää ~ tärkeätäainoa: ainoaa ~ ainoata
Puhekielessä tavallisia ovat
tärkeetä-,
vaikeeta-tyyppiset muodot.
Myös -ea-loppuisilla substantiiveilla hopea, häpeä ja lipeä on periaatteessa vastaavaa päätevaihtelua:
hopea: hopeaa ~ hopeata
häpeä: häpeää ~ häpeätä
lipeä: lipeää ~ lipeätä
Käytännössä lyhyempi vaihtoehto (hopeaa) on asiateksteissä selvästi tavallisempi.
Huom. -ea-loppuisissa vierassanoissa, kuten idea, apnea, attasea, heprea, komitea, ei yleiskielessä kuitenkaan ole tässä vaihtelua: ideaa, attaseaa.
• Myöskään -ia- ja -ua-loppuisissa sanoissa ei yleiskielessä ole vaihtelua:
astia: astiaa
media: mediaa
terapia: terapiaa
saippua: saippuaa
chihuahua: chihuahuaa
Murteissa tavallisia ovat myös -ta-päätteiset muodot: astiata, saippuata. Vastaavia muotoja on monissa muissakin kuin -ea-, -ia-loppuisissa sanoissa, esim. ihanata, makkarata.
• Sanoilla, joiden lopussa on -io/-iö (kuten ansio, hirviö) tai -eo (kuten museo), on yleiskielessä vain -ta/-tä-päätteinen yksikön partitiivimuoto:
autio: autiota
hymiö: hymiötä
lukio: lukiota
museo: museota
radio: radiota
video: videota
visio: visiota
yhtiö: yhtiötäaggressio: aggressiota
animaatio: animaatiota
inflaatio: inflaatiota
Eräistä -io/-iö-loppuisista sanoista näkee jonkin verran käytettävän myös lyhempää muotoa: hymiöä, lukioa, radioa, videoa. Tämä lyhempi muototyyppi esitettiin Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) mahdollisena yleiskielisenäkin vaihtoehtona, tosin sulkeisiin merkittynä.