Sellaisten verbien kuin huutaa, noutaa ja kiitää mennyttä aikaa ilmaiseva muoto eli imperfekti on yleiskielessä joko -si-loppuinen, -ti-loppuinen tai kumpi hyvänsä:
huutaa: huusi
noutaa: nouti
kiitää: kiisi ~ kiiti
Muutamalla verbillä vaihtelevat imperfektissä -si- ja oi-aines:
kaartaa: kaartoi ~ kaarsi
Yleiskielessä -ti- ja -si-muotojen vaihtelua on vain tietyissä kaksitavuisissa verbeissä. Murteissa vaihtelu on laajempaa (esim. kääntää: käänsi ~ käänti) ja koskee myös useampitavuisia verbejä (puhaltaa: puhalsi ~ puhalsi, visertää: visersi ~ viserti). Raja yleiskielisen ja murteellisen muodon välillä ei kaikissa tapauksissa ole selvä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Perusmuodoltaan -taa/-tää-loppuisten verbien imperfektimuodossa voi olla -si- tai -ti-aines, joissakin myös -oi.
• Eräiden perusmuodoltaan -taa/-tää-loppuisten verbien imperfektissä voi olla -ti- tai -si-aines. Joskus vain jompikumpi on mahdollinen (jouti, taisi), joskus ne ovat vapaassa vaihtelussa (kiisi ~ kiiti).
Yleiskielessä vaihtelua on vain tietyissä kaksitavuisissa verbeissä. Useampitavuisissa -taa/-tää-loppuisissa verbeissä on yleiskielen imperfektimuodoissa aina -si:
ojentaa: ojensi
uskaltaa: uskalsi
Murteissa vaihtelu koskee laajemminkin kaksitavuisia verbejä sekä lisäksi useampitavuisia verbejä:
Murteissa vaihtelevia muotoja:
huutaa: huusi ~ huuti
lentää: lensi ~ lenti
puhaltaa: puhalsi ~ puhalti
komentaa: komensi ~ komenti
kumartaa: kumarsi ~ kumarti
• Seuraavassa aakkosellisessa luettelossa on kaksitavuisia verbejä, joiden imperfektissä on yleiskielessä -ti-/-si-vaihtelua. Valtaosin imperfekti on yleiskielessä -si-loppuinen.
hiertää: hiersi nostaa: nosti hohtaa: hohti noutaa: nouti hoitaa: hoiti piirtää: piirsi huoltaa: huolsi pitää: piti huutaa: huusi puoltaa: puolsi hyytää: hyysi ~ hyyti pyytää: pyysi häätää: hääsi ~ hääti pyörtää, pyörsi itää: iti rientää: riensi johtaa: johti sietää: sieti joutaa: jouti siintää: siinsi juontaa: juonsi siirtää: siirsi jäytää, jäyti sortaa: sorti kieltää: kielsi soutaa: sousi ~ souti kiertää: kiersi suoltaa: suolsi kiiltää: kiilsi syytää: syyti kiitää: kiisi ~ kiiti säätää: sääti kuultaa: kuulsi taitaa: taisi kyntää: kynti tietää: tiesi kääntää: käänsi työntää: työnsi lentää: lensi vetää: veti liirtää: liirsi viiltää: viilsi liitää: liisi ~ liiti vuotaa: vuoti ~ vuosi löytää: löysi vääntää: väänsi murtaa: mursi yltää: ylsi ~ ylti (vain 3. pers.) myöntää: myönsi ääntää, äänsi
Verbien itää, joutaa, kyntää, noutaa ja vetää yleiskielinen imperfekti on -ti-aineksinen iti, jouti, kynti, nouti ja veti, sillä -si-aineksiset sekoittuisivat samannäköisiin muihin sanoihin: substantiiveihin isi, jousi, kynsi ja vesi sekä nousta-verbin imperfektiin nousi. Myös pitää-verbin imperfekti on -ti-asussa: piti (ei ”pisi”).
Yllä mainitut muodot ovat siis yleiskielen suosituksia, mutta käytännössä esiintyy myös jonkin verran vaihtelua. Joskus neutraalin asiatyylisiksikin tarkoitetuissa teksteissä näkee käytettävän seuraavanlaisia imperfektejä: He murtivat laitteen ohjelmistolukituksen; Presidentti myönti hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin.
• Seuraavaan taulukkoon on vielä koottu sellaiset kaksitavuiset verbit, joilla on yleiskielessä sekä -si- että -ti-loppuinen imperfekti. (Taulukossa verbimuoto on lihavoituna, mikäli se on käytössä selvästi toista tavallisempi; yksilöllisiä eroja käyttäjittäin toki on.)
1. persoona 3. persoona kiitää kiidin ~ kiisin kiiti ~ kiisi liitää liidin ~ liisin liiti ~ liisi hyytää – hyyti ~ hyysi häätää häädin ~ hääsin hääti ~ hääsi soutaa soudin ~ sousin souti ~ sousi vuotaa vuodin ~ vuosin vuoti ~ vuosi sortaa sorsin sorti ~ sorsi yltää ylsin ylti ~ ylsi
Sorti ja sortivat ovat yksiselitteisesti sortaa-verbin muotoja, kun taas sorsi, sorsivat, sorsimme voivat olla myös sorsia-verbin muotoja. Kaksitulkintaisuuden välttämiseksi sortaa-verbistä käytetäänkin siis yleensä -ti-aineksisia muotoja. Käytössä ei kuitenkaan juuri ole 1. ja 2. persoonan muotoja sorrin, sorrimme (käytössä ovat siis sorsin, sorsimme).
Myöskään yltää-verbistä ei käytetä teoreettisesti mahdollisia 1. ja 2. persoonan muotoja yllin tai yllitte (käytössä ovat siis ylsin ja ylsitte).
• Kaksi vaihtoehtoista imperfektimuotoa on verbillä lähteä:
lähteä: lähti ~ läksi
Lähti on asiateksteissä selvästi tavallisempi kuin läksi. Murteissa myös läksi-muodolla on laaja levikki.
Eräillä kaksitavuisilla perusmuodoltaan -aa/-ää-loppuisilla verbeillä on imperfektissä yleensä -oi-aines. Näiden verbien ensitavussa on a:
ajaa: ajoi
kantaa: kantoi
maksaa: maksoi
Perusmuodoltaan näiden kaltaisia ovat verbit kaataa, kaartaa ja saartaa, mutta niiden imperfektissä voi olla joko -oi- tai -si-aines (seuraavassa on lihavoituna selvästi tavallisempi vaihtoehto).
1. persoona 3. persoona kaataa kaatoi ~ kaasi kaadoimme ~ kaasimme kaartaa kaartoi ~ kaarsi kaarroimme ~ kaarsimme saartaa saartoi ~ saarsi saarroimme ~ saarsimme
Nykykielen -ti- ja -si-aineksen vaihtelu heijastaa kehitystä, jota verbien runko-osassa eli vartalossa on tapahtunut imperfektin i-aineksen vaikutuksesta. Vastaavaa t- ja s-aineksen vaihtelua i:n vaikutuksesta on myös esimerkiksi vesi-sanan kaltaisissa substantiiveissa: vesi, veden, vetenä, vesiä (ks. ohjetta Taivutustyypit: i-loppuiset sanat vesi, joki, lohi, lasi kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).
Sorsia (merkityksessä ’sortaa’) ei ole kovin vanha sana. Se ei ole esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa (1951–61) vaan vasta 1990-luvun alussa ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa, jossa sitä luonnehditaan leikilliseksi. Nykyisinkään sorsia-verbiä ei voi pitää tyyliltään täysin neutraalina, vaikka sitä esimerkiksi lehtiteksteissä jonkin verran käytetäänkin:
Pentikäisen mielestä hallitus sorsii lehdistöä ja suosii Yleisradiota.