Monitavuisten a/ä-loppuisten adjektiivien komparatiivimuodossa on yleiskielessä a, ei e:tä:
matalampi, ihanampaa (ei: ”matalempi”, ”ihanempaa”)
-kka/-kkä-loppuisten adjektiivien (kuten kuivakka) superlatiivimuotoja on kaksi:
kuivakin ~ kuivakoin
Useampitavuisten a/ä-loppuisten adjektiivien komparatiivimuodoissa on yleiskielessä a/ä (ei e): matala, matalampi, ei ”matalempi”. (Kaksitavuisten a/ä-loppuisten adjektiivien komparatiivimuodossa sen sijaan on e, esim. hauska, hauskempi.)
ihana, ihanampi, ihanin
matala, matalampi, matalin
ankara, ankarampi, ankarin
lihava, lihavampi, lihavin
mukava, mukavampi, mukavin
vakava, vakavampi, vakavin
luotettava, luotettavampi, luotettavin
höppänä, höppänämpi, höppänin
terävä, terävämpi, terävin
-kka/-kkä-loppuisten adjektiivien (kuten
tanakka) superlatiivissa on yleiskielessäkin vaihtelu mahdollista (tanakin ~
tanakoin):
kuivakka, kuivakampi, kuivakin ~ kuivakoin
solakka, solakampi, solakin ~ solakoin
punakka, punakampi, punakin ~ punakoin
tanakka, tanakampi, tanakin~ tanakoin
(Vastaavanlainen o kuin esimerkiksi muodossa solakoin esiintyy samanhahmoisten substantiivien monikossa i:n edellä: urakka, urakoita.)
Kuulakka- ja kuulakas-tyyppisten adjektiivien vertailumuodot sekoittuvat käytössä herkästi, eikä siitä yleensä ole ymmärrettävyyden kannalta haittaa. Samaa tarkoittaa myös kuulas.
kuulakka, kuulakampi, kuulakin ~ kuulakoin
kuulakas, kuulakkaampi, kuulakkain
kuulas, kuulaampi, kuulain
Suomen kielen lautakunta hyväksyi vaihtelun tanakin ~ tanakoin vuonna 1999.