Myöntölauseen objektin sijavalinta genetiivin (kirjan) ja perusmuodon eli nominatiivin (kirja) välillä perustuu lauserakenteeseen, ei merkitykseen. Esimerkiksi passiivilauseessa ja käskylauseessa objekti on nominatiivissa, koska lauseessa ei ole tavallista subjektia. Sen sijaan tavallisen subjektin sisältävissä lauseissa objekti on genetiivissä.
Täällä luetaan kirja viikossa. (passiivilause)
Lue tämä kirja! (käskylause)
Hän lukee kirjan viikossa.
Lukisitko tämän kirjan?
Partitiiviobjektia (kirjaa) edellyttävistä lauseista ks. erillistä ohjetta.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
• Myöntölauseen objekti on yksikössä genetiivimuotoinen (Luen kirjan) ja monikossa nominatiivimuotoinen (Luen kirjat) silloin, kun lauseessa on ns. tavallinen subjekti eli verbi mukautuu subjektin persoonaan. Lauseessa ei siis tällöin ole mitään sellaista, mikä edellyttäisi partitiivia, kuten kirjaa. (Partitiivia edellyttäviä tekijöitä ovat kielto, epämääräinen määrä, toiminnan keskeneräisyys, ks. tarkemmin toisesta ohjeesta.)
Lauseessa tavallinen subjekti (eli verbi mukautuu subjektin persoonaan) → objekti genetiivissä
Kolumnisti ratkaisi arvoituksen.
Miksi hylkäsin karppauksen?
Jos kännykkätaskua ei ole, niin sellaisen voi hankkia erikseen.
Kuka maksaa laskut ja puhelimet?
Subjekti ei lauseessa ole välttämättä näkyvissä, mutta se ilmenee verbin muodosta:
hylkäsin (’minä hylkäsin’)
Kännykkätaskun voi hankkia erikseen. (’kuka hyvänsä voi’; ns. yleistävä yksikön 3. persoona)
• Jos objektina on lukusanan sisältävä ilmaus, on itse lukusana nominatiivissa (viisi konvehtia), vaikka objekti muutoin olisi kyseisen verbin yhteydessä genetiivissä:
Söin viisi suklaakonvehtia. – Vrt. Söin suklaakonvehdin.
Sana yksi käyttäytyy eri tavoin kuin muut lukusanat:
Söin yhden konvehdin.
• On lauseita, joissa objekti on lauserakenteen takia nominatiivissa. Niissä ei ole tavallista subjektia eli verbi ei voikaan mukautua subjektin persoonaan. Tällaisia tapauksia myöntömuotoisina ovat passiivilause (Kirje kirjoitetaan), käskylause (Kirjoita kirje) ja täytyy, on tehtävä, on terveellistä -tyyppinen välttämättömyyttä ilmaiseva rakenne eli ns. yksipersoonainen verbi-ilmaus (Täytyy kirjoittaa kirje):
Passiivilause
Suutelun Suomen mestaruus ratkaistaan Pusujuhlilla.
Kun suomalainen yritys ostetaan ulkomaille, työpaikat lähtevät perässä.
Ainekset sekoitetaan puukauhalla.
Käsky- eli imperatiivilause
Ottakaa hyvä asento. Suoristakaa selät.
Sekoita kulhossa voi, sokeri ja siirappi.
Antakaamme opettajille työrauha!
Täytyy, on tehtävä –rakenne
Ohjaajan täytyy tehdä elokuva elokuvan ehdoilla.
Ensi syksynä meidän on tehtävä raju harvennus hirvikannassa.
Sanotaan, että on terveellistä syödä omena päivässä.
Lauseessa ei tällöin siis mikään (kielto, epämääräinen määrä, toiminnan keskeneräisyys) edellytä partitiivimuotoa (omenaa); ks. objektin sijavaihtelun yleisohjetta.
• Huomattakoon, että 3. persoonan käskylauseissa on subjekti (seuraavassa Maija, lapset), jonka persoonaan verbi mukautuu. Ne eivät siis käyttäydy objektin sijavaihtelun suhteen samalla tavalla kuin 2. persoonan käskylauseet.
Syököön Maija viimeisen konvehdin.
Saakoot lapset tämän huoneen.
– Vrt. 2. persoonan käskylauseessa ei ole subjektia:
Syökää te tämä viimeinen. (Te ei ole subjekti vaan lauseessa irrallinen sana.)
Ota sinä tämä huone. (Sinä ei ole subjekti vaan lauseessa irrallinen sana.)
Omistusliite peittää genetiivin (auton) ja nominatiivin (auto) pääte-eron, samoin yksikön (auton) ja monikon (autot) eron:
Hän siirtää autonsa. (’auton’ tai ’autot’) – Vrt. Hän siirtää auton/autot.
Hänen täytyy siirtää autonsa. (’auto’ tai ’autot’) – Vrt. Hänen täytyy siirtää auto/autot.