Jos ulkomaisesta paikasta ei ole käytössä vakiintunutta suomenkielistä sovinnaisnimeä eli eksonyymiä (kuten Itävalta, Tukholma, Punainenmeri, Pohjois-Carolina), kannattaa paikasta käyttää lähtökielen mukaista nimeä. Latinalaisin kirjaimin kirjoitettavista nimistä säilytetään tarkkeet, ja muiden kirjoitusjärjestelmien mukaiset nimet muutetaan latinalaiseen kirjaimistoon suositusten mukaan:
Soutelimme Vätternillä.
Prahan Malá Strana on kaunis kaupunginosa.
Vaelsimme kohti Emei Shania.
Joskus tekstiyhteydessä on kuitenkin ymmärrettävyyden takia tarpeen selventää paikanlajia (kuten kylä, järvi, vuori, katu). Usein riittää, että se tehdään vain silloin, kun nimi esiintyy tekstissä ensimmäisen kerran. Myöhemmin tekstissä nimeä voi käyttää sellaisenaan.
Paikanlajin voi ilmaista esittämällä vieraskielisen nimen genetiivissä eli
-n-loppuisessa muodossa (esim.
Lechtal >
Lechtalin) ja lisäämällä nimen perään välilyönnin ja suomenkielisen paikanlajia tarkoittavan sanan (kuten
laakso):
Lechtalin laaksossa kukat kukkivat kauneimmillaan.
Suuntasimme kohti Surgutin kaupunkia.
Etsimme vähän aikaa Malá Stranan kaupunginosaa.
Paikanlajia ilmaisevan sanan voi lisätä myös perusmuotoiseen yksiosaiseen nimeen
(Brague) suoraan:
Braguejoen vallit murtuivat ja tulvavesi hyökyi lähialueelle.
Jos nimi on moniosainen sanaliitto (kuten
Little Bighorn,
Emei Shan), paikanlajia ilmaiseva sana voidaan myös lisätä perusmuotoiseen nimeen yhdysmerkin avulla:
Meidän täytyi ylittää Little Bighorn -joki ~ Little Bighornin joki.
Vaelsimme kohti Emei Shan -vuorta ~ Emei Shanin vuorta.
Monissa vakiintuneissa sovinnaisnimissä eli eksonyymeissä on käännetty suomeksi paikanlajia, ilmansuuntaa, kokoa tai ikää ilmaiseva sana (Pohjois-Carolina < North-Carolina). Jos ulkomaisella paikannimellä ei ole vakiintunutta suomenkielistä muotoa, ei sen osia yleensä kannata kääntää. Yhdistyneet kansakunnat suosittaakin välttämään uusien eksonyymien muodostamista.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Ulkomaisten paikannimien käyttö suomen kielessä on pitkälti tapauskohtaista. Riippuu muun muassa lähdekielen tuttuudesta, tekstin tyylistä ja kohderyhmästä, kannattaako paikannimiä käyttää sellaisinaan, lisätä niihin paikanlajia ilmaiseva sana (kuten
kylä,
järvi) vai jopa kääntää jokin nimen osa. Tiukasti noudatettavia ohjeita on mahdotonta tarjota, joten tässä ohjeessa esitetään yleisiä periaatteita.
Joistakin ulkomaiden paikannimistä on käytössä eksonyymejä eli kansallisia sovinnaisnimiä, jotka kirjoitetaan eri tavalla kuin kohteidensa sijaintimaiden kielissä. Nimi on voitu joko kääntää kokonaan (Punainenmeri) tai osittain (Pohjois-Carolina) tai mukauttaa oman kielen äänteistöön sopivaksi (Tukholma).
Suurten alueiden (kuten maiden tai merien) nimet ovat usein mukautettuja sovinnaisnimiä. Myös joistakin pienemmistä kohteista, kuten suosittujen matkailukohteiden nähtävyyksistä ja kaduista, on vakiintunut käyttöön sovinnaisnimiä:
Vapaudenpatsas sijaitsee New Yorkin satamassa. (Vrt. englannin Statue of Liberty.)
Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä on Riemukaari. (Vrt. ranskan Arc de Triomphe.)
Pietarin pääkatu on Nevan valtakatu ~ Nevski prospekt (venäjänkielinen nimi).
Sovinnaisnimistä ei ole mahdollista eikä järkevää luopua kokonaan, mutta Yhdistyneet kansakunnat suosittaa vähentämään niiden käyttöä ja välttämään uusien muodostamista. Mitä useammassa kielessä käytetään samasta paikasta yhdenmukaisesti kirjoitettu nimeä, sitä sujuvampaa on kansainvälinen vuorovaikutus.
Ulkomaisia paikannimiä, joilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä sovinnaisnimeä eli eksonyymiä, käytetään suomen kielessä sellaisinaan eli lähtökielen mukaisesti:
Matkustimme Amuria pitkin itään.
Lechtalissa kukat kukkivat kauneimmillaan.
Elokuvaa kuvataan Monument Valleyssa.
Talo sijaitsi Pikk tänavin pohjoispäässä.
Tukholman Drottningsgatan oli täynnä turisteja.
Latinalaisin kirjaimin kirjoitettavista nimistä merkitään myös tarkkeet, koska ne voivat vaikuttaa nimen ääntöasuun tai merkitykseen. Muiden kirjoitusjärjestelmien mukaiset nimet muutetaan latinalaiseen kirjaimistoon suositusten mukaan (ks. siirtokirjoituksesta tarkemmin kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):
Prahan Malá Strana on kaunis kaupunginosa.
Suuntasimme kohti Emei Shan -vuorta.
Nimen käyttö sellaisenaan on luontevaa erityisesti silloin, jos muusta lauseyhteydestä käy ilmi, minkälajisesta paikasta (kuten järvi tai vuori) on kyse:
Vättern on Ruotsin toiseksi suurin järvi.
Soutelimme Upnuk Lakella.
Vuorikiipeilijä valloitti Mont Blancin.
Nimen käyttö sellaisenaan toimii myös silloin, kun vieraskielisen nimen paikanlajia ilmaisevan sanan voi olettaa olevan suomalaisille kohtuullisen tuttu (esimerkiksi englannin sanat lake, valley, street ja ruotsin sanat gatan, torget). Matkaoppaissa on hyvä suosia paikalliskielisiä nimiä siksikin, että nämä nimet näkyvät paikan päällä opaskylteissä ja kartoissa ja niiden tunteminen helpottaa liikkumista kohteessa.
Jos paikanlajia on esimerkiksi tekstin kohderyhmän takia tarpeen selittää, sen voi tehdä nimen ensimaininnan yhteydessä:
Matkustimme itään pitkin Amuria, Kiinan ja Venäjän rajajokea.
Hotellimme sijaitsee Nygadella, joka on kävelykatu keskustassa.
Lontoon nähtävyyksiä ovat Trafalgar Square (aukio) ja St. Paul Cathedral (kirkko).
Jos haluaa korostaa nimen merkitystä, voi suomenkielisen käännöksen esittää esimerkiksi nimen perässä käyttäen puolilainausmerkkejä:
Yeni Cami ’uusi moskeija’ on Istanbulin kuuluisimpia rakennuksia.
Prahan Malá Strana (’pieni puoli’) on kaunis kaupunginosa.
Selvyyden vuoksi ulkomaiseen paikannimeen voi lisätä paikanlajia ilmaisevan sanan.
1. Usein paikanlajin voi ilmaista käyttämällä genetiivi-ilmausta, jolloin vieraskielinen nimi taivutetaan genetiivissä eli -n-loppuisessa muodossa (esim. Baan Koh Puh → Baan Koh Puhin) ja nimen perään lisätään välilyönti ja suomenkielinen paikanlajia ilmaiseva sana (kalastajakylä). Tämä ilmaustapa sopii erityisesti kaupunkien ja kylien nimiin. Mallina voi käyttää ilmausparia Helsinki ja Helsingin kaupunki:
Tie vie rauhalliseen Baan Koh Puhin kalastajakylään.
Suuntasimme kohti Surgutin kaupunkia.
2. Jos genetiivi-ilmaus ei tunnu luontevalta, paikanlajia ilmaisevan sanan voi lisätä myös nimen perusmuotoon.
Yksiosaisiin paikannimiin lisätään paikanlajia ilmaiseva sana suoraan ilman yhdysmerkkiä:
Po → Pojoki virtaa Pohjois-Italiassa
Vättern → Jönköping sijaitsee Vätternjärven eteläpäässä.
Jos nimi kirjoitetaan sanaliittona (kuten Little Bighorn), paikanlajia ilmaiseva sana (joki) lisätään joko genetiivimuotoisen nimen perään taikka yhdysmerkin avulla perusmuotoisen nimen perään (ennen yhdysmerkkiä tulee välilyönti):
Meidän täytyi ylittää Little Bighornin joki. ~
Meidän täytyi ylittää Little Bighorn -joki.
Suomenkielisen paikanlajia ilmaisevan sanan voi lisätä myös sellaisiin ulkomaisiin paikannimiin, joissa on jo alkukielinen paikanlajia ilmaiseva osa:
Lechtalin laaksossa kukat kukkivat kauneimmillaan. (Vrt. saksan tal ’laakso’.)
Lähdemme risteilylle Lysefjordenin vuonolle. (Vrt. norjan fjorden ’vuono’.)
Kävelimme Ulica Tamkan kadulla ~ Ulica Tamka -kadulla. (Vrt. puolan ulica ’katu’.)
Katselimme kohti Emei Shanin vuorta ~ Emei Shan -vuorta. (Vrt. kiinan shan ’vuori’.)
Turhan toiston takia tätä tapaa kannattaa kuitenkin välttää silloin, kun vieraskielisen nimen paikanlajia ilmaiseva sana on todennäköisesti lukijoille tuttu.
Riippuu yksittäisestä nimestä, esimerkiksi nimen rakenteesta, kumpi lisäystapa on luontevampi. Esimerkiksi paikanlajia ilmaisevan sanan sisältävissä, yhteen kirjoitettavissa nimissä (Lechtal, Lysefjorden) on selvempää käyttää genetiivirakennetta (Lechtalin laakso, Lysefjordenin vuono).
Jos vieraskielinen paikannimi sisältää paikanlajia, ilmansuuntaa, kokoa tai ikää ilmaisevan sanan, se on monissa vanhastaan vakiintuneissa eksonyymeissä eli sovinnaisnimissä käännettynä suomeksi:
Pohjois-Carolina ← englannin North-Carolina
Vanha-Uppsala ← ruotsin Gamla Uppsala
Qinghaijärvi ← kiinan Qinghai Hu
Jos paikannimellä ei ole vakiintunutta suomenkielistä muotoa, ei sen osia kuitenkaan yleensä kannata kääntää. Paikan tunnistettavuuden kannalta hankalia olisivat esimerkiksi sellaiset muodot kuin Lechlaaksossa (< saksan Lechtal) tai Lysevuonolla (< norjan Lysefjorden).
Paikanlajia ilmaisevan osan kääntäminen suomeksi on luontevaa lähinnä sellaisissa vironkielisissä nimissä, joissa paikan lajia ilmaiseva sana on lähellä suomenkielistä:
Ahjajõgi → Soutelimme Ahjajoella (ei Ahjajõgilla)
Kuitenkin esimerkiksi urheilukilpailujen tapahtumapaikkojen tai hallinnollisten alueiden nimissä voi nimenosan tai -osien kääntäminen tai mukauttaminen olla selvyyden takia tarpeen:
Rion olympia-areena ← Arena Olímpica do Rio
Loiren departementti ← Le département de la Loire
Länsi-Pommerin voivodikunta ← Województwo zachodniopomorskie (käytössä oleva sovinnaisnimi on Pommeri, jota vastaa puolan Pomorze)
On hyvä tiedostaa, että kääntämisessä on riskejä erityisesti silloin, jos ulkomaisen paikannimen kieli ei ole tekstin kirjoittajalle tuttu. Joissakin kielissä paikanlajia ilmaiseva osa on suomen kielestä poiketen nimen alussa. Esimerkiksi puolankielisessä nimessä Ulica Tamka sana ulica merkitsee katua. Jos paikanlajia ilmaiseva osa halutaan kääntää suomeksi, nimi olisi siis Tamkakatu (ei Ulicakatu).
Käännettäessä on lisäksi huomioitava, millainen on lähtökielisen nimen yksilöivä osa rakenteeltaan. Esimerkiksi venäjänkielisessä nimessä Tverskaja ulitsa nimenosa Tverskaja on adjektiivinen feminiinimuoto (’tveriläinen’) paikannimestä Tver. Suomeksi käännettäessä nimeen valittaisiin kuitenkin paikannimen genetiivimuoto: Tverinkatu (ei Tverskajakatu).