Adjektiivien vertailumuotoja: muodostuksen yleisperiaatteet

Komparatiivi- ja superlaitiivimuodot

Komparatiivimuoto ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää suhteessa vertailtavaan. Adjektiivin komparatiivimuodossa on tunnus -mpi, taivutettaessa -mpa/-mpä-, -mma/-mmä-:

hauska, hauskempi, hauskemman, hauskempaa, hauskempia, hauskempien, hauskemmissa

mukava, mukavampi, mukavamman, mukavampaa, mukavampia, mukavampien, mukavammissa

pieni, pienempi, pienemmän, pienempää, pienempiä, pienempien, pienemmissä

rakas, rakkaampi, rakkaamman, rakkaampaa, rakkaampia, rakkaampien, rakkaammissa

kestävä, kestävämpi, kestävämmän, kestävämpää, kestävämpiä, kestävämpien, kestävämmissä

Superlatiivimuoto ilmaisee ominaisuuden suurinta määrä suhteessa vertailtaviin. Adjektiivin superlatiivimuodossa on tunnus -in, taivutettaessa -impa/-impä-, -imma/-immä-:

mukava, mukavin, mukavimman, mukavinta, mukavimpaan, mukavimpia, mukavimpien, mukavimmissa

pieni, pienin, pienimmän, pienintä, pienimpään, pienimpiä, pienimpien, pienimmissä

rakas, rakkain, rakkaimman, rakkainta, rakkaimpaan, rakkaimpia, rakkaimpien, rakkaimmissa

kestävä, kestävin, kestävimmän, kestävintä, kestävimpään, kestävimpiä, kestävimpien, kestävimmissä

Komparatiivin taivutusmuodoissa on siis m:

pienempää (ei: ”pienenpää”)

Superlatiivin taivutusmuodoissa on m muulloin paitsi t:n edellä:

pienimpiä (ei: ”pieninpiä”)
pienintä

Kaikista adjektiiveista ei vertailumuotoja

Kaikista adjektiiveista ei käytetä vertailumuotoja. Jos adjektiivi kuvaa ominaisuuden ehdotonta ääripäätä, kuten ilmainen, siitä ei yleensä käytetä vertailumuotoja (”ilmaisin”).

Myöskään konkreettista materiaalia, alkuperää tms. tarkoittavista adjektiiveista, kuten tiilinen, puuvillainen, ei yleensä muodosteta vertailumuotoja. Nekin nimittäin ilmaisevat ominaisuutta, jota joko on tai ei ole. Tällainen ominaisuus ei siis ole suhteellista eikä vertailtavissa.

Kuitenkin vertailu on mahdollista, jos kyseistä ominaisuutta voi ajatella asteikolliseksi tai jos se esitetään kuvallisena: kivisempi tie.